post

Oulujärvellä Kainuun vaarat kohtaavat Pohjanmaan lakeudet

Pohjois-Suomen asukkaille tutumpi Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi ja yksi matalimmista suurjärvistämme seitsemän metrin keskisyvyydellään. Oulujärvi laskee Oulujokeen ja se sijaitsee Kajaanin, Paltamon ja Vaalan alueilla. Järven vesi on hyvin puhdasta ja kalakanta runsasta ja mikäli Oulujärven päästä päähän matkustaisi veneellä, huomaisi, kuinka idästä lähdettäessä Pohjois-Pohjanmaan tasaiset lakeudet vaihtuvat hiljalleen länteen tultaessa Kainuulle ominaisiin vaaroihin. Pinta-alaa Oulujärvellä on osapuilleen 887 km² ja järvessä on arviolta ainakin 650 saarta.

500px-lavajarvi_vuottoVanhimmat merkit asutuksesta Oulujärven alueella on peräisin suunnilleen vuodelta 1000. Alueen historiaan sisältyy paljon tarinoita, joista osa on myöhemmin pystytty todistamaan vain hyviksi tarinoiksi ilman todenperää, mutta faktaa on, että 1800-luvun loppupuoliskolla järveä terrorisoivat Suomen ainoat sisävesien merirosvot, pahamaineiset Kiveksen rosvot. Kivesjärven kylässä sijainneen kannattamattomaksi muuttuneen ruukkitoiminnan myötä kylän miehet muodostivat rosvojoukon, joka ryösteli Oulujärven talonomistajien viljalaareja ja tervansoutajia. Miesjoukkio piti tukikohtanaan Ärjänsaarta ja he jakoivat saalistaan Kivesjärven kylän asukkaiden kesken, jotka olivat myös joutuneet talousahdinkoon ja kurjuuteen työttömyytensä vuoksi. Kylän asukkaat kiittivät rosvojoukkoa avuliaisuudesta hiljaisuudellaan, eikä heitä kukaan halunnut ilmiantaa viranomaisille. Lopulta rosvot jäivät kuitenkin kiinni ja heidät tuomittiin ruoskintarangaistukseen.

Oulujärvi on tärkeä kalajärvi. Ammattikalastajien määrä on kuitenkin viime vuosina supistunut kalakannan pienenemisen vuoksi, mutta silti hyvät muikkuvedet houkuttelevat paikalle paljon harrastelijakalastajiakin ympäri vuoden. Muut järven tärkeät kalalajit ovat ahven, hauki, kuha ja siika. Oulujärven rantoja ympäröi pääasiassa perinteikäs suomalainen havumetsä. Järvellä ja sen ympäristössä tavataan vuosittain noin 150 erilaista lintulajia.

Kajaani on Oulujärven rantakaupungeista suurin ja tärkein. Se onkin suositeltava Kainuun matkailijan lähtöpiste, sillä julkiset liikenneyhteydet maakuntakeskuksesta ovat hyvät. Jo 1600-luvulla perustetun kaupungin alueelta löytyy monia unohdettuja nähtävyyksiä, joita kotimaan matkailuoppaat eivät liiemmin luettele. Esimerkiksi Kajaanin linnan rauniot ovat tutustumisen arvoinen kohde ja 1900-luvun sotien pommituksista selvinneen kaupungin historiaan mahtuu paljon värikkäitä hetkiä, joihin voi perehtyä Kainuun museossa. Myös Oulujärveen vahvasti liittyvät kaupungin tervakanavat ovat vierailun arvoisia.

Oulujärven kohteista Kajaanin lisäksi Manamansalo on alueella tärkeä nähtävyys ja matkailukohde. Vaalan kuntaan kuuluva, reilut 16 kilometriä pitkä saari on tunnettu etenkin pitkien hiekkarantojensa ansiosta ja se onkin järven suurin saari. Manamansaloon kulkee kiinteä tieyhteys, mutta myös autolautta liikennöi mantereen ja saaren välillä useita kertoja päivässä. Saari oli alueensa ensimmäinen varsinainen kuntakeskus ja sinne rakennettiinkin ensimmäinen kirkko jo 1500-luvulla. Manamansalo on etenkin erämatkailusta pitäville todellakin suositeltava kohde, sillä koskemattomat havumetsät hiekkarantojen äärellä tarjoavat rauhallisen ja luonnonläheisen yösijan jopa telttamatkailijoillekin. Saarelta löytyy myös leirintäalue.

Ai niin. Jos mukanasi sattuu olemaan soutuvene, voithan toki soutaa Paltamon rannoilta itsesi vielä aikuisissakin hihittelyä aiheuttaville Mulkkusaarille. Isomulkun, Keskimulkun ja Pikkumulkun saarista voi valita sen itselleen sopivimman vaihtoehdon. Tai jos kunto kestää, ainahan sitä voi käydä kaikki läpi vaikka järjestyksessäkin…

post

Meri, ihana meri… Eikun, järvi?

Tämä kun on ensimmäinen varsinainen blogipostaukseni, mielestäni on syytä aloittaa siitä suurimmasta (muttei kuitenkaan mielestäni kauneimmasta), eli Euroopan ja Aasian kohtauspaikasta Kaspianmerestä. Kuten moni tietääkin, tämä kyseinen vesialue on useiden tietokilpailujen vakiokysymys, kun tiedustellaan maailman suurimman järven nimeä. Kyseessä on siis nimestään huolimatta järvi, jolla on rantaviivaa viiden valtion kanssa: Azerbaidžan, Kazakstan, Turkmenistan, Iran ja Venäjä. Merkittävimpiä kaupunkeja Kaspianmeren rannalla on Azerbaidžanin pääkaupunki Baku. Pinta-alaa järvellä on huikaisevat 374 000 km², eli järveen mahtuisi koko Suomi lähes kaikkine merialueineen päivineen. Rantaviivaa Kaspianmerellä on yhteensä noin 7000 kilometriä, järven maksimisyvyys on 1029 metriä ja vedenpinnan korkeus on 28 metriä merenpinnan alapuolella. Koska Kaspianmerellä ei ole varsinaisia laskujokia vaan ainoastaan kanavayhteys Mustaanmereen, Itämereen ja Vienanmereen, järven todellinen koko voi vaihdella paljonkin vuosikymmenten saatossa. Varsinkin järven itäranta on paikoitellen hyvinkin kuivaa seutua.

Mutta se siitä tilastotieteestä. Itse olen käynyt parikin kertaa Kaspianmeren rannalla: kerran Venäjän reissuillani Astrahanissa, toisen kerran nimenomaan parin miljoonan asukkaan Bakussa vierailtuani sekä Kazakstania kierrellessäni. Järven selkää rannalta ihailtaessa voi hyvinki ymmärtää, mistä nimi Kaspianmeri juontuu. Horisontissa siintää silmänkantamattomiin pelkkää vettä ja rantaan iskevät mainingit muistuttavat erehdyttävästi merien rantojen vaahtopäitä. Ne, jotka ovat Kaspianmeressä uineet, tietävät, että vesi on kaiken lisäksi suolaista makean sijaan, joka myös lisää järven merimäisyyttä. Kaspianmeren suolaisuus johtuu, kuten kaikissa suolajärvissä, laskujokien puutteesta, jolloin veden mineraalit kiteytyvät järven pohjalle veden haihtuessa pois. Kaspianmeren suolapitoisuus (1-1,5%) ei silti pääse vertailussa lähellekään Kuolleenmeren hurjaa 30% suolapitoisuutta.

Kaspianmeren eliöstö on runsasta ja kuha, sampi ja silli ovatkin rannikkokaupunkien tärkeitä ruokakaloja. Sammesta saatavan mädin takia tosin lajikanta on heikentynyt dramaattisesti ja liikakalastusta pyritään saamaan aisoihin. Kaspianmeren eläimistöstä yli 100 lajia on uhanalaisia. Luonnonvaroiltaan silti suurin taloudellinen hyöty järvestä tulee sen öljyvaroista, joiden porausluvista rannikkokaupungit kiistelevät yhä tänäkin päivänä.

Koska Kaspianmeri kattaa valtavan alueen, sitä on helppo lähestyä joka ilmansuunnasta. Tämän hetkisen maailmantilanteen vuoksi tosin kehoitan vahvasti kaikkia järviseudulle matkailevia lähestymään aluetta itärannikolta, koska etenkin Iranin rantakaupungit voivat muuttua lähiaikoina rauhattomiksi niiden luonnonvarojen ja kulkuyhteyksien vuoksi. Kazakstanin Aqtaw ja Turkmenistanin Türkmenbaşy ovat huomattavasti turvallisempia kaupunkeja turisteille, kuin perinteikkäät islamistiset valtiot Lähi-idässä. Etenkin Aqtawiin pääsee helposti suoraan lentämällä Astanan kansainväliseltä lentoasemalta. Kaupunkiin johtaa myös hyvät rautatieyhteydet.

Kaspianmeren rannoilla voit tuntea niin kehittyneiden suurkaupunkien sykkeitä, kuin agraariyhteiskunnassa elävien yhteisöjen rauhallisuutta. Järveä kiertäessä länsimainen turisti saa hyvän läpileikkauksen idän ja lännen välisistä kulttuurieroista ja toimintatavoista aina rajanylitystarkastuksista ruokakauppakäyttäytymiseen. Kuten kaikessa matkailussa, myös Kaspianmerelle suunnatessa kannattaa muistaa kultainen sääntö: maassa maan tavalla. Monissa pienemmissä rantakaupungeissa näkyy yhä Neuvostoliiton jälkiä, mutta pääsääntöisesti Lähi-idän asukkaat ovat lämpimiä ja tottuneet avoimempaan ja läheisempään kanssakäymiseen kuin me länsimaalaiset. Tästä syystä kannattaa siis totuttaa itsensä ajatuksiin jatkuvasta ruuhkasta ja poskisuudelmista.