Tervehdys, matkailija!

Olet eksynyt oman henkilökohtaisen matkablogini ääreen ja minä olen siitä hyvin onnellinen! Olen matkaillut koko 37-vuotisen ikäni pitkin maailman joka kolkkaa ja nähnyt yhtä sun toista. Tahdon jakaa sivullani lakelapland.fi kokemuksiani maailmalta ja rohkaista jokaista siellä koti-Suomessa lähtemään ennakkoluulottomasti kiertämään uusia maanosia ja kulttuureja. Maailma on avoinna seikkailumieltä omaaville, eikä yksi elinikä riitä koko planeettamme tutkimiseen, mutta aion silti koittaa parhaani tässä onnistuakseni!

Kuka olen?

Lähdin Suomesta vuosia sitten pitkäikäisen parisuhteen loputtua. Vaimoni jättäminen oli tosin vain viimeinen arkku naulaan, sillä vain muutamaa kuukautta aiemmin pienyritykseni oli ajautunut konkurssiin. Moni sortuu samassa tilanteessa viinaan tai työttömyyskierteeseen, mutta hetken pahassa olossani vellottuani ymmärsin, että olisin nyt vapaa menemään mihin vain ja milloin vain. Siksi lähdin. Ensin Ruotsin kautta Norjaan, sitten Venäjälle, Saksaan, Espanjaan, Marokkoon, Kiinaan… Menen mihin haluan, milloin haluan. Taskustani löytyy insinöörin paperit, mutta nykyään paiskin osa-aikaisia hanttihommia vuokratyöfirman kautta rahoittaakseni elämäntapaharrastustani, kuten tykkään asian ilmaista. Omakotitalo vaihtui vuosia sitten pieneen yksiöön laitakaupungilla, koska en tarvitse, kuin katon pääni päälle ja paikan, jossa silmäni ummistaa öisin.

Nimelläni ei ole merkitystä enkä sitä aio paljastaa, sillä haluan suojella lähiomaisiani ja tuttavapiiriä turhalta huomiolta. Asun keskikokoisessa suomalaiskaupungissa, mutta vietän ulkomailla lähes puolet vuodesta. Vaikka rakastankin matkustamista, olen ylpeä suomalaisuudestani enkä halua koskaan kokonaan kotimaastani muuttaa pois. Tuhansien järvien maan kansalaisena nimesinkin blogini järviteemaisesti ”Lake Laplandiksi”, sillä Pohjois-Euroopan huipulla olemme ”järvien Lappi”, puhtaiden vesien kehto.

Mistä kirjoitan?

Kaikesta näkemästäni voisin kirjoittaa vaikka romaanin (ja ehkä joku päivä vielä kirjoitankin), joten jotta teksteissäni säilyisi mielenkiinto, täytyi minun rajata näkökulmaani hieman. Siksi haluankin jakaa lukijoideni kesken kokemuksiani erilaisista vesistöistä, järvimaisemista, joita olen saanut onnekkaasti todistaa. Vesi on kuitenkin kaiken alku, kaikessa läsnä ja elämän perusedellytys. Kaupunki ei ole mitään ilman vettä, jokia, järviä ja merenrantaa ja usein alueen järvestä voi päätellä, minkälainen alue muuten on kyseessä ja mitä arvoja kaupunki kuvaa. Näistä syistä koen, että vesiteemainen blogi on varsin perusteltu.

Hieman jo kulunut, mutta erittäin todenmukainen, fraasi toteaa, että me nykyihmiset olemme irtautuneet luonnosta. Ajatelkaapa, milloin olette viimeksi käyneet ulkona vain ulkoilun vuoksi? Milloin olette käyneet metsässä nauttimassa raikkaasta ilmasta ja luonnon omista äänistä? Milloin viimeksi telttailitte luonnon helmassa ilman älylaitteita ja mukavuuksia hyttysten armoilla? Voin lukuisista kokemuksista kertoa, että se raha, mikä säänkestävään yhden hengen telttaan, vaelluskenkiin ja retkikeittimeen muonineen menee, maksaa itsensä takaisin jo ensimmäisellä käyttökerralla. Sitä paitsi kaikki edellämainitsemani (ruokaa lukuunottamatta) voi ostaa hyvinkin käytettyinä. Esimerkiksi erilaiset armeijan ylijäämäkaupat myyvät sotilaskäytöstä poistettuja maihareita, jotka parhaimmassa tapauksissa ovat uudenveroisia.

Luonnon keskellä yöpyminen ja vaeltaminen ovat vain yksi tapa nauttia uusista maisemista, kokea uutta ja matkustella. Se on kuitenkin maassamme aliarvostettu retkeilymuoto, vaikka suurten kaupunkiemme ympäriltäkin löytyy vallan mainioita retkeilymaastoja. Etelänmatkan hinnalla omassa kotimaassammekin voi kokea suuria elämyksiä, joista taatusti riittää suurempia muistoja, kuin Mallorcan rantabaareista (Mallorcalla muuten on hyviä rantabaareja, en siis halua toki aliarvostella niitäkää).

Matkustakaa, nauttikaa, nähkää ja kokekaa. Maailma on liian iso paikalleen jämähtämiseen ja kiitos lentoliikenteen kehityksen, tarpeeksi pieni sen kokemiseen!