post

Meri, ihana meri… Eikun, järvi?

Tämä kun on ensimmäinen varsinainen blogipostaukseni, mielestäni on syytä aloittaa siitä suurimmasta (muttei kuitenkaan mielestäni kauneimmasta), eli Euroopan ja Aasian kohtauspaikasta Kaspianmerestä. Kuten moni tietääkin, tämä kyseinen vesialue on useiden tietokilpailujen vakiokysymys, kun tiedustellaan maailman suurimman järven nimeä. Kyseessä on siis nimestään huolimatta järvi, jolla on rantaviivaa viiden valtion kanssa: Azerbaidžan, Kazakstan, Turkmenistan, Iran ja Venäjä. Merkittävimpiä kaupunkeja Kaspianmeren rannalla on Azerbaidžanin pääkaupunki Baku. Pinta-alaa järvellä on huikaisevat 374 000 km², eli järveen mahtuisi koko Suomi lähes kaikkine merialueineen päivineen. Rantaviivaa Kaspianmerellä on yhteensä noin 7000 kilometriä, järven maksimisyvyys on 1029 metriä ja vedenpinnan korkeus on 28 metriä merenpinnan alapuolella. Koska Kaspianmerellä ei ole varsinaisia laskujokia vaan ainoastaan kanavayhteys Mustaanmereen, Itämereen ja Vienanmereen, järven todellinen koko voi vaihdella paljonkin vuosikymmenten saatossa. Varsinkin järven itäranta on paikoitellen hyvinkin kuivaa seutua.

Mutta se siitä tilastotieteestä. Itse olen käynyt parikin kertaa Kaspianmeren rannalla: kerran Venäjän reissuillani Astrahanissa, toisen kerran nimenomaan parin miljoonan asukkaan Bakussa vierailtuani sekä Kazakstania kierrellessäni. Järven selkää rannalta ihailtaessa voi hyvinki ymmärtää, mistä nimi Kaspianmeri juontuu. Horisontissa siintää silmänkantamattomiin pelkkää vettä ja rantaan iskevät mainingit muistuttavat erehdyttävästi merien rantojen vaahtopäitä. Ne, jotka ovat Kaspianmeressä uineet, tietävät, että vesi on kaiken lisäksi suolaista makean sijaan, joka myös lisää järven merimäisyyttä. Kaspianmeren suolaisuus johtuu, kuten kaikissa suolajärvissä, laskujokien puutteesta, jolloin veden mineraalit kiteytyvät järven pohjalle veden haihtuessa pois. Kaspianmeren suolapitoisuus (1-1,5%) ei silti pääse vertailussa lähellekään Kuolleenmeren hurjaa 30% suolapitoisuutta.

Kaspianmeren eliöstö on runsasta ja kuha, sampi ja silli ovatkin rannikkokaupunkien tärkeitä ruokakaloja. Sammesta saatavan mädin takia tosin lajikanta on heikentynyt dramaattisesti ja liikakalastusta pyritään saamaan aisoihin. Kaspianmeren eläimistöstä yli 100 lajia on uhanalaisia. Luonnonvaroiltaan silti suurin taloudellinen hyöty järvestä tulee sen öljyvaroista, joiden porausluvista rannikkokaupungit kiistelevät yhä tänäkin päivänä.

Koska Kaspianmeri kattaa valtavan alueen, sitä on helppo lähestyä joka ilmansuunnasta. Tämän hetkisen maailmantilanteen vuoksi tosin kehoitan vahvasti kaikkia järviseudulle matkailevia lähestymään aluetta itärannikolta, koska etenkin Iranin rantakaupungit voivat muuttua lähiaikoina rauhattomiksi niiden luonnonvarojen ja kulkuyhteyksien vuoksi. Kazakstanin Aqtaw ja Turkmenistanin Türkmenbaşy ovat huomattavasti turvallisempia kaupunkeja turisteille, kuin perinteikkäät islamistiset valtiot Lähi-idässä. Etenkin Aqtawiin pääsee helposti suoraan lentämällä Astanan kansainväliseltä lentoasemalta. Kaupunkiin johtaa myös hyvät rautatieyhteydet.

Kaspianmeren rannoilla voit tuntea niin kehittyneiden suurkaupunkien sykkeitä, kuin agraariyhteiskunnassa elävien yhteisöjen rauhallisuutta. Järveä kiertäessä länsimainen turisti saa hyvän läpileikkauksen idän ja lännen välisistä kulttuurieroista ja toimintatavoista aina rajanylitystarkastuksista ruokakauppakäyttäytymiseen. Kuten kaikessa matkailussa, myös Kaspianmerelle suunnatessa kannattaa muistaa kultainen sääntö: maassa maan tavalla. Monissa pienemmissä rantakaupungeissa näkyy yhä Neuvostoliiton jälkiä, mutta pääsääntöisesti Lähi-idän asukkaat ovat lämpimiä ja tottuneet avoimempaan ja läheisempään kanssakäymiseen kuin me länsimaalaiset. Tästä syystä kannattaa siis totuttaa itsensä ajatuksiin jatkuvasta ruuhkasta ja poskisuudelmista.